14.8. 2013 Kuukauden kasvo

Akatemiaprofessori Sirpa Jalkanen seuraa solujen liikkeitä

Professori Sirpa Jalkanen aloittaa ensi vuoden alusta jo kolmannen pestinsä akatemiaprofessorina. Kolmekymmentä vuotta tutkijana ovat taanneet Jalkaselle näköalapaikan turkulaiseen, suomalaiseen ja kansainväliseen lääkekehitykseen.

- Temput ovat loppu, mutta konstit ovat jäljellä, sanoi appiukkoni aikoinaan. Hän muistutti, että kekseliäisyyttä tarvitaan, kun vanhat tavat eivät enää riitä. Se on se, mikä tässä työssä viehättää. Ja se myös takaa, ettei tässä työssä pääse sammaloitumaan, vaan aivoja on käytettävä koko ajan.

Näin tuumaa Turun yliopiston immunologian professori Sirpa Jalkanen, joka ensi vuoden alusta aloittaa kolmannen kautensa Suomen Akatemian rahoittamana akatemiaprofessorina. Aiemmat akatemiaprofessuurit ajoittuivat vuosille 1996–2001 ja 2002–2006.

Tutkimukseen keskittyvät akatemiaprofessorit edustavat tutkimustyön suomalaista huippua. Väitöksen jälkeen Jalkasen tutkijaura jatkui Yhdysvalloissa, Stanfordin yliopistossa. Miehensä Markku Jalkasen tutkijauran perässä Amerikkaan suunnanneen perheen äiti ei uudessa asuinmaassa voinut harjoittaa lääkärin ammattiaan, vaan päätyi vuosiksi 1983–86 etsimään valkosolujen liikkumiseen osallistuvia molekyylejä.

- Se oli silloin uusi, nouseva tutkimusalue, joka tempaisi nopeasti mukaansa. Palkkatyön sijaan siitä tuli addiktio, jota kohtaan alkoi tuntea paloa. Tutkimustyössä on jaksettava katsoa kaikki eri ratkaisuvaihtoehdot ja luotettava siihen, että jokin niistä, tavalla tai toisella, osoittautuu oikeaksi.

Suomeen palattuaan Sirpa Jalkanen aloitti yhteistyön Helsingin yliopiston onkologian professorin Heikki Joensuun kanssa. 1980-luvun lopulla alkanut yhteistyö jatkuu edelleen. Syöpä- ja tulehdussairaudet ja niiden syntymekanismit ovat aina kiinnostaneet Sirpaa.

- Möykkynä kasvanut syöpä on aivoja lukuun ottamatta yleensä kirurgin veitsellä poistettavissa. Vaikeampia hoidettavia ovat elimistössä valkosolujen lailla liikkuvat syöpäsolut, jotka kudoksiin tunkeutuessaan pääsevät muodostamaan etäpesäkkeitä.

Viime vuosina moni sairaus on tutkimuksissa osoittautunut tulehdusperäiseksi. Esimerkiksi Alzheimerin tauti, diabetes ja ateroskleroosi selittyvät ainakin osaksi tulehduksilla. Vielä 10 vuotta sitten ei myöskään tiedetty liikalihavuutta geneettiseksi tulehdussairaudeksi.

- Lihavuuteen ei johda vain runsas syöminen ja vähäinen liikunta. Geneettiset tekijät ja suoliston mikrobit eli bakteerifloora vaikuttavat myös. Läskien seassa olevia tulehdussoluja on ylipainoisilla normaalipainoisia enemmän, mutta hyvä itsekuri voi geneettisestä perimästä huolimatta estää lihomista, Sirpa Jalkanen kertoo.

Osaavista tutkijoista kilpaillaan

Kolme vuosikymmentä sitten amerikkalainen lääketieteen tutkimus oli maailman huippua. Sittemmin eurooppalaiset laboratoriot ovat kirineet rinnalle. Nyt myös kiinalaiset ovat edenneet osaamisessaan.

Suomessa viimeisen vuoden aikana bioalalta, etenkin lääkekehityksestä saadut positiiviset uutiset ovat olleet omiaan vahvistamaan BioTurun arvostusta valtakunnan tärkeimpänä alan keskittymänä. Life science -toimialasta on tullut Turulle merkittävä tulonlähde.

- Suuret lääketeollisuuden toimijat kuten Bayer-Schering ja Orion tuovat merkittävän määrän Turun yhteisöverokertymästä.

Sirpa Jalkanen muistuttaa, että kilpailu alan osaajista on kovaa. 30 vuotta sitten ei suomalaisten lääkeyhtiöiden ja yliopistojen käytävillä juuri ulkomaalaisia tutkijoita näkynyt. Tänä päivänä eletään globaalissa maailmassa, jossa merkittävä osa henkilöstöstä tulee Suomen ulkopuolelta. Heidän osaamisestaan on kilpailtava tosissaan.

- Vaikka Turku on tullut houkuttelevammaksi ja tunnetummaksi, ei kaikkein kovinta kärkeä ole tänne helppoa saada. Hyviä osaajia saadaan kyllä, mutta huipuille meillä ei ole mahdollisuuksia maksaa tarpeeksi.

- Ruotsissa Karoliininen sairaala on onnistunut houkuttelemaan suomalaisia professoreita järjestämällä heille jopa 10 muuta tutkijaa samaan tutkimusryhmään. Sen kanssa me emme pysty kilpailemaan, mutta siihen suuntaan pitäisi pyrkiä. Lahjakkaat tutkijat ja tutkijaryhmät vetävät puoleensa lisää osaajia.

Sirpa Jalkasen mukaan Turkuun saadaan hyviä osaajia, mutta maailman huipuille meillä ei yleensä ole mahdollisuuksia maksaa tarpeeksi.

Biotien pioneerit

Sirpa ja Markku Jalkasen tutkimustulokset ja patentit olivat taustatekijänä, kun Jalkaset 1990-luvun alkupuoliskolla olivat perustamassa Turkuun Biotie Therapies -yhtiötä. VAP-1 (vascular adhesion protein-1) on Biotien tulehdussairauksiin pitkään kehittämä vasta-aine. Sen kehitystyö alkoi jo 1980-luvun lopulla, ja se julkaistiin vuonna 1992. Kehitystyöllä on siis jo yli 20 vuoden historia.

- Tuotetta ei ole jatkuvasti kehitetty täyspainoisesti, mutta toivon mukaan ainakin kriittisimmät kaudet ovat takana, Jalkanen tietää kertoa.

Lokakuussa 2002 BioTie, Contral Pharma ja Carbion fuusioituivat. Samassa yhteydessä Jalkaset jättäytyivät pois uudesta Biotiestä. Tänä keväänä yhtiön kumppani H. Lundbeck A/S toi Euroopan markkinoille alkoholismilääke Selincron. Sen vaikuttava-aine nalmefeeni on Biotien ensimmäinen myyntiin ehtinyt lääkeaine, jota on kehitetty 1990-luvun lopulta lähtien.

- On todella hienoa, että yhtiö on säilynyt hengissä ja päässyt näin pitkälle. Ala on vaikea, eikä koskaan voi tietää onnistuuko.  Biotiellä on nyt kaikki mahdollisuudet loistavaan tulevaisuuteen.

Jalkaset asuvat Kaarinassa, aivan Turun rajalla. Työmatkaa Turun BioCityssä sijaitsevaan Turun yliopiston yhteislaboratorioyksikköön kertyy Sirpalle noin seitsemän kilometriä suuntaansa. Kesäisin hän taittaa sen usein pyöräillen. Vapaa-aikoinaan hän viettää paljon aikaa perheensä parissa, sillä Sirpalla ja Markulla on kolme lasta ja yhdeksän lastenlasta.

- Vapaa-aikaa kuluu myös puutarhanhoitoon ja ruoanlaittoon. Talvella harrastan myös hiihtoa, Sirpa Jalkanen kertoo kesäisen haastattelutuokion päätteeksi.

Sirpa Jalkanen

• Syntynyt Jyväskylässä 1954
• Aloitti lääketieteen opinnot Turun yliopistossa 1973
• Tutkijana Stanfordin yliopistossa 1983–86
• Turun yliopiston ja Suomen akatemian professori, lukeutuu maailmaan johtaviin immuunipuolustusjärjestelmän lymfosyyttien liikkumismekanismien tutkijoihin
• Vastaanottanut lukuisia tunnustuksia työstään, mm. Duodecimin nuoren tutkijan palkinto 1987, Medix-palkinto 1991, Maud Kuistila -palkinto 1997 ja Oslon yliopiston Anders Jahre -palkinto 2005. Valkoisen Ruusun 1. luokan ritarimerkki 2005.
• Lääkeyhtiö Orionin hallituksen jäsen
• Asuu Kaarinassa, aviomies Faron Pharmaceuticals Oy:n toimitusjohtaja Markku Jalkanen, kolme lasta ja yhdeksän lastenlasta