15.10. 2013 Kuukauden kasvo

Ulla-Marjut Jaakkola ja tuhannet tieteen pikkuapulaiset

Kolmessa vuosikymmenessä dosentti Ulla-Marjut Jaakkola on luonut Turun yliopiston koe-eläinkeskuksesta alan suomalaista ja kansainvälistä huippua edustavan palvelun. Tutkijoille keskus tarjoaa turvallisen ja laatusertifioidun ympäristön eläimillä tehtäville lääketutkimuksille. Erityisen paljon huomiota Jaakkola on halunnut kiinnittää eläinten oloihin ja hyvinvointiin.

Eläinkokeet ja koe-eläimet ovat aina olleet tunteita herättävä keskustelunaihe. Turun yliopiston koe-eläinkeskus edustaa parasta prekliinistä osaamista niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. 

Viranomaisten hyväksymässä laboratoriossa noudatetaan OECD:n GLP-laatujärjestelmää, jolla toiminnan tarkan dokumentoinnin ja luotettavuuden myötä tähdätään kemikaalien ja lääkkeiden turvallisuuden varmistamiseen. Lokakuussa laboratorio läpäisi GLP-testin kahdeksannen kerran. Tällä kertaa tarkastus oli Kiinan ja OECD-viranomaisten yhteinen.

Turun yliopiston koe-eläinkeskuksen johtaja, dosentti Ulla-Marjut Jaakkola aloitti Turun yliopistossa koe-eläinbiologina 30 vuotta sitten. Tuolloin valmisteltiin uutta lainsäädäntöä, joka muutti eläinkokeet vuodesta 1985 lähtien luvanvaraisiksi.

- Opiskelin biologiaa ja haahuilin ekologian ja fysiologian välillä. Lopulta eläinfysiologia vei mukanaan aina väitöskirjaan saakka. Vaikka jatkaminen post doc -tutkijana houkutti, niin tutkijatasolla harvinainen vakituinen työpaikka koe-eläinbiologina sopi silloin paremmin perheemme tilanteeseen, Jaakkola kertoo uransa alkuvaiheista.

Tieto vähentää tuskaa

Ensimmäiset koe-eläintilat, joissa oli riittävä ilmanvaihto ja eläinhuoneiden lämpötilaa sekä valaistusta mahdollista säädellä, valmistuivat Mikro-rakennukseen vuonna 1983. Tilat ovat säilyneet lähes sellaisenaan käyttökelpoisina tähän päivään saakka.

Turku Science Parkin alueella nykyään sijaitsevassa kolmessa koe-eläintilassa on eläimiä yhteensä yli 11 000. Ylivoimaisesti eniten on hiiriä, mutta lisäksi on muutama sata rottaa, joitakin kaniineja ja sikoja. 30 vuotta sitten eniten oli rottia, joiden lisäksi marsuja ja kanoja käytettiin myös paljon.

Jaakkola sanoo kokeneensa ”eläinherätyksen” ymmärrettyään ympäristötekijöiden suuren vaikutuksen tutkimustuloksiin. Stressi, epäsiisti elinympäristö, väärä lämpötila ja monet muut pienet tekijät voivat vaikuttaa koetuloksiin. Niiden mieltäminen ei tutkijoille aina ole selvää heidän keskittyessään omiin tutkimusongelmiinsa. Hyvät elinolot ovat kuitenkin edellytys menestyksekkäille tutkimuksille.

- Tutkijoiden kouluttaminen koe-eläintutkimuksiin liittyvissä asioissa on ollut yksi tärkeäksi kokemista tehtävistäni. Toinen tärkeä tavoitteeni on ollut lisätä yhteiskunnassa vallitsevaa tietämystä koe-eläimistä. Animalian kauhukuvilta ei helposti nähdä todellisuutta, joten on jatkuvasti jaettava asiallista tietoa eläinten oloista.

- Eläintenhoitajilta vaaditaan ammattitutkintoa, eikä hoitajien löytäminen ole aina helppoa. Eläinrakkaalle ihmiselle koe-eläinkeskus ei välttämättä ole unelmatyö, mutta ennakkoluulot karisevat usein nopeasti tiloissamme vierailun jälkeen.

Jaakkola luennoi vuosittain noin 120 opiskelijalle, jotka yliopiston koe-eläinkurssin suorittamalla tähtäävät koetoimenpiteiden tekijöiksi ja suunnittelijoiksi. Jaakkola myös esittelee koe-eläinten tiloja mielellään niin medialle kuin koululaisryhmille. On opettajia, jotka vuodesta toiseen tuovat yläaste- ja lukioikäisiä oppilaitaan tutustumaan laitoksen toimintaan.

- Parhaita hetkiä työssäni ovat olleet tilanteet, joissa olen saattanut kokea arvokkaan tiedon menneen perille. Niitä tilanteita ovat esimerkiksi luennot, joilla opiskelijat ovat jaksaneet kuunnella hypistelemättä läppäriään. Hienona hetkenä muistan myös koulutytöltä saamani kirjeen, jossa hän kertoo käsityksensä eläinkokeista muuttuneen täysin vierailun jälkeen.

Ulla-Marjut Jaakkola ja rottia Turun yliopiston koe-eläinkeskuksessa.

Kuvantaminen apuna

Jaakkola kertoo kuinka kaneilla tehty biomateriaali-implanttien testaus piti kalliiden häkkien takia toteuttaa lattiakasvatuksena. Osoittautui, että lattiakasvatus oli tärkeää kokeen onnistumiselle, jossa selvitettiin miten luun alue paranee ja millaisia seurauksia muille kudoksille ja elimistölle implantista on.

- Se on hyvä esimerkki siitä, miten koe-eläin tarvitsi riittävästi liikuntaa ja tilaa kokeessa onnistumiseksi. Näin eläinten hyvinvointi ja kokeen suorittaminen voivat kulkea rinnakkain.

Vuosien myötä myös eläinten kärsimystä kokeissa on voitu olennaisesti vähentää. Eläinten oireita ei tarvitse seurata yhtä pitkään kuin aiemmin, vaan lopettamisen jälkeen eläinten kudoksen ja elimistön tutkimuksilla saadaan yksityiskohtaista tietoa testatun aineen tai hoidon vaikutuksista. Esimerkiksi syövän saaneen hiiren ei tarvitse välttämättä elää niin pitkään, että etäpesäkkeet aiheuttaisivat sille kärsimyksiä. Nykyaikaisilla kuvantamismenetelmillä voidaan oireet nähdä jo ennen etäpesäkkeiden muodostumista.

Koe-eläimiä valvotaan myös tarkan eläinkirjanpidon avulla. ELLI-järjestelmän käyttäjät saavat tietoa ja hoito-ohjeita selainpohjaisesta liittymästä. Järjestelmä myös hälyttää kolmiportaisen asteikon mukaan tutkijan, jotta tämä voi reagoida tutkimansa yksilön tilaan mahdollisimman nopeasti.

Eläinkokeita voidaan korvata muilla menetelmillä, mutta Jaakkola ei usko niistä kovin helposti päästävän kokonaan eroon.

- On vaikea uskoa, että meidän elinaikanamme jollain muulla kuin kokonaisen elävän nisäkkään avulla voitaisiin arvioida uusien aineyhdistelmien vaikutuksia elintoimintoihin. Vain eläimiä käyttämällä voidaan varmistaa jonkin aineen poistuminen elimistöstä tai sen vaikutukset sille.

Turun yliopiston koe-eläinkeskuksessa työskentelee 23 henkilöä, joista 18 hoitaa eläimiä. Eläinkokeita varten tutkijat voivat tehdä toimenpiteet itse tai antaa ne hoitajien tehtäväksi. Turun yliopisto on tärkein palveluiden käyttäjä, mutta pieni osa palveluista menee Åbo Akademin sekä muiden ulkopuolisten toimijoiden tarpeisiin.

Hyvän ruoan ystävä

Ulla-Marjut Jaakkolalla on miehensä biologi Jouko Jaakkolan kanssa kaksi lasta ja viisi lastenlasta. Tärkeitä ovat perheen yhteiset ateriat, joita varten Ulla-Marjut mielellään viikonloppuisin valmistelee kolmen ruokalajin lounaan tai päivällisen.

- Rakastan myös mökkeilyä, mutta loman jälkeen en valitettavasti ole vielä kertaakaan ehtinyt sinne viikonlopun viettoon. Lisäksi luen paljon, tälläkin hetkellä meneillään on Patricia Cornwellin Punainen usva -romaani.

Jaakkolat asuvat Turussa omakotitalossa Jaanintien varrella. Työmatkaa kävellen kertyy noin puoli tuntia suuntaansa, mikä Jaakkolan mukaan samalla paikkaa muuten melko vähäisiksi jääviä liikuntaharrastuksia.


Ulla-Marjut Jaakkola

• syntynyt Kokkolassa 1950
• aloitti biologian opinnot Turun yliopistossa 1970
• väitteli tohtoriksi eläinfysiologiasta 1983
• Turun yliopiston koe-eläinbiologiksi 1983. Vuodesta 2000 alkaen koe-eläinkeskuksen johtaja.
• valittiin lokakuussa jäseneksi uuteen tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelun neuvottelukuntaan ja hankelupalautakuntaan toimikaudelle 2013-2018
• aviomies Jouko Jaakkola, kaksi lasta ja viisi lastenlasta