22.11. 2013 Kuukauden kasvo

Professori Pekka Vallittu: biomateriaalit Suomelle tuhannen taalan paikka

Turun kliinisen biomateriaalikeskuksen johtajan työtä ohjaa innostuksen palo, joka syttyi jo nuorena. Tutkimusten hyvät tulokset ovat lisänneet intoa ja saaneet työn tuntumaan melkein harrastukselta.

Pekka Vallittu on kotoisin Mikkelistä ja vaalii sukujuuriaan Mikkelin Klubissa ja säännöllisillä tapaamisilla pienessä vapaamuotoisessa Turun Akateemisessa Karjalaseurassa, jonka kanssa hän tekee vuosittain matkan kotiseudulleen.

Työpöydällä on aitoja ja muovisia ihmisen pääkalloja, joita Pekka Vallittu käsittelee tottuneesti, mutta tunnelma on kaukana kolkosta.  Hänen hymynsä on herkässä ja välitön, karjalaisista sukujuurista kertova luonne tulee esiin nopeasti.

Tuorein syy hymyyn on marraskuun alussa Turun lääketiedepäivillä yliopiston lääketieteelliseltä tiedekunnalta saatu Kliininen silmä -tunnustus innovatiivisesta tutkimustyöstä. Työ on tuottanut useita biomateriaaleihin liittyviä keksintöjä, kudosystävällisiä materiaaleja ja hoitosovelluksia. Viimeisimpänä hammasrestaurointeihin soveltuva kuitulujitteinen komposiitti.

– Arvostan tätä tunnustusta todella paljon. Eikä se ole vain minulle vaan koko tutkimusalallemme tärkeä. Meillä on se käsitys, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun tunnustus tuli hammaslääketieteen puolelle, Pekka Vallittu sanoo.

Mutta onhan hänellä merkittäviä ansioita myös lääketieteessä. Hänen tutkimusryhmänsä on kehittänyt lasikuituvahvisteinen biokomposiitin, joka on maailmalla ainutlaatuinen. Siitä voidaan valmistaa vaurioituneen pääkallon paikkaukseen tarkoitettuja proteeseja eli kalloimplantteja. Käyttökokemukset ovat osoittaneet aineen edut aiemmin proteeseissa käytettyihin titaaniin ja muoviin verrattuna ja sille odotetaan parhaillaan myyntilupaa. Keksinnön ympärille on perustettu yhtiö, Skulle Implants Oy, jossa Vallittu on mukana pienellä osuudella.

Kalloimplanttien kehitystä

Kehitystyö on edennyt hammaslääketieteen puolelta lääketieteeseen pienin askelin. Pekka Vallittu on vuonna 1994 valmistuneesta väitöstutkimuksestaan lähtien kehittänyt kuitulujitteisia materiaaleja. Ensin hammasproteesien lujitetta ja hampaiden paikka-ainetta ja vähitellen isomman terveydellisen riskin kohteita sitä mukaa, kun kokemusta kestävyydestä ja soveltuvuudesta elimistöön on saatu. Hammassiltojen ja -proteesien kuitukomposiittiin lisättiin myöhemmin lasia, jota käytetään myös kalloimplanteissa. Niiden kehitys alkoi vuonna 2001.

Hampaiden paikka-aineesta ja hammasproteesien lujitteista lähtenyt tutkimus on edennyt pääkallovammojen paikkaukseen käytettäviin proteeseihin eli kalloimplantteihin.

Kalloimplantin esittelyvideossa neurokirurgi leikkaa ihmisen päälaen irti ja kiinnittää verkkomaisen implantin puuttuvan luun tilalle pienillä titaaniruuveilla. Bioaktiivinen lasikuitu päästää veren ja kudosnesteet välittömästi lävitseen mahdollistaen luumaisen, kolhuja kestävän pinnan kasvamisen. Sen sisällä huokoisuus säilyy, aivan kuten oikeassa pääkallossa, jota Vallittu esittelee työpöydällään.

Lennokeista kaikki lähti

– Yksinään lasi ei kestäisi, mutta kuitukomposiittirakenteen avulla se kovettuu ja aine kiinnittyy luuhun. Implantin rakenne muistuttaa lentokoneen siipeä, jossa kovan kuoren sisällä on pehmeää ainetta. Itse asiassa koko tutkimustyöni lähti alun perin nuoruuden harrastuksestani, Vallittu paljastaa.

Hän rakenteli lennokkeja ja osallistui niillä kilpailuihin. Lukioaikana Mikkelissä kesätöissä postinjakajana Vallittu kävi hammasteknikon laboratoriossa ja sai kipinän ammattiin. Hän luki joutoaikanaan hammasteknikkolehteä ja kiinnostui uutisesta Ruotsissa käytettävistä hiilikuiduista hammasproteesien vahvikkeina. Hiilikuidut olivat tuttuja lennokeista ja Vallittu päätti opiskella hammasteknikoksi. Näin hän teki, mutta huomasi pian, ettei mitään vahvikkeita ole, joten hän ryhtyi itse tekemään testejä. Hän myös jatkoi opintojaan hammaslääkäriksi tehden samalla väitöskirjan biomateriaaleista. Se valmistui samaan aikaan hammaslääketieteen lisensiaatin opintojen kanssa.

– Tutkimus oli niin kiinnostavaa, että tuntui lähinnä harrastukselta ja vieläkin on vaikea erottaa, mikä on työtä ja mikä harrastusta. En kuitenkaan enää ehdi itse tekemään laboratoriotestejä, vaan ohjaan tohtoriopiskelijoiden tutkimusta. Kalloimplantteja halusin kuitenkin tehdä itse ja valmistin 30 ensimmäistä käsin.

Energiaa myös harrastuksille

Aikapula ei ihmetytä, sillä Pekka Vallitulla on edelleen myös kliininen opetustyö kaupungin opetushammashoitolassa, pienimuotoinen yksityisvastaanotto ja muuta opetusta yliopistolla kliinisen biomateriaalikeskuksen ja tutkimusryhmän johtamisen lisäksi. Aikaa riittää kuitenkin myös harrastuksille.

– Öljyvärimaalaus jäi väitöskirjaa tehdessä, mutta nyt maalaan taas. Se on hyvää vastapainoa pieniin yksityiskohtiin keskittyvälle työlle. Puuhailen myös pihatöissä ja vanhan talon kunnostuksessa. Lennokkeja rakennan välillä poikieni kanssa ja muutaman kerran kesässä käymme lennättämässä niitä Jämijärvellä, hän kertoo.

Energiaa pitää yllä ”himolenkkeily”, jota Vallittu ei edes pidä minään harrastuksena. Lisäksi hän tulee toimeen vähällä unella, joten aamuvarhain voi hoitaa sähköpostia ja keskittyä kirjoitustöihin.

Mielenkiintoinen tulevaisuus

Kalloimplanttien teollisen tuotannon valmistelu on nyt käynnissä ja se vaatii erikoisosaamista, joten siihen hän ei voi paljon osallistua. Asiantuntijoita löytyi eri puolelta Suomea ja Skulle Implantissa työskentelee nyt viitisentoista ihmistä.

– Biomateriaalit ovat Suomelle tuhannen taalan paikka ja minusta on tärkeää, että niihin liittyvä tutkimustyö ja tuotanto säilyvät Suomessa, Pekka Vallittu toteaa.

 

Pekka Vallitun tämän hetken tutkimuksesta kertovat pääkallot, joita hänen työhuoneessaan on sekä aitoina että muovista valmistettuina.

Pekka Vallittu

• s. 1965 Mikkelissä, Turkuun 1997, koti Kaarinan Kuusistossa
• Kliinisen biomateriaalitieteen professori ja biomateriaalikeskuksen johtaja, Turun yliopiston 2006 -
• OA. ylihammaslääkäri, Turun kaupunki 2008-
• Biomateriaalien tutkimusohjelman ja Turun kliinisen biomateriaalikeskuksen TBCB johtaja 2009-
• Tutkimustoimittaja Journal of Mechanical Behavior of Biomamedical Materials (JMBBM, Elsevier)2010-
• Honorary Professor, Hong Kongin yliopisto PRC 2011-
• Viimeisin tunnustus: Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan Kliininen silmä 2013
• Pienosakas Skulle Implants Oy:ssä
• Noin 20 patentoitua keksintöä, yli 400 julkaistua tieteellistä artikkelia ja muita julkaisuja

Koulutus:
• Hammasteknikko,  Kuopio 1988
• Hammaslääketieteen lisensiaatti, Kuopion ylipisto 1994
• Hammaslääketieteen tohtori, Kuopion yliopisto 1994
• Proteettisen materiaaliopin dosentti, Turun yliopisto 1995–2006
• Protetiikan ja purentafysiologian erikoishammaslääkäri, Turun yliopisto 2000

Perhe:
• vaimo Anna-Maija Vallittu (Turun kaupunginsairaalan lääkäri), kaksi poikaa (9- ja 13-vuotiaat)

Harrastukset:
• Öljyvärimaalaus, taidenäyttelyt yhdessä Elina Uusalon kanssa 2012 ja 2013
• Vanhan omakotitalon ja pihan kunnostus
• Moottoriveneily perheen kanssa
• Lennokit
• Mikkelin Klubi ry ja Turun Akateeminen Karjala-seura (TAKAS)
• Rotary-toiminta ja muuta yhdistystoimintaa