27.8. 2014 Kuukauden kasvo

Janne Lahtiranta: Välittäjistä apua digitaalisten orpojen arkeen

Muiden toimialojen vanavedessä sähköiset terveys- ja hyvinvointipalvelut ovat muuttumassa itsepalveluiksi. Kesäkuussa filosofian tohtoriksi väitellyt Janne Lahtiranta tuntee terveys- ja hyvinvointisektorin kehityskulut. Hän ehdottaa, että sektorilla otetaan käyttöön välittäjiä, jotka turvaavat tietoteknisistä valmiuksista, iästä ja arvoista riippumatta kaikille pääsyn sähköisten palvelujen piiriin.

Lietolaisen Janne Lahtirannan kesäkuussa tarkastetussa väitöskirjassa nostetaan sähköisten terveys- ja hyvinvointipalvelujen keskiöön ”digitaaliset orvot”. Termillä Lahtiranta kuvaa niitä henkilöitä, jotka eivät halua tai voi käyttää tietoteknisiä valmiuksia vaativia sähköisiä palveluja.

- Kansalaisten arvoja ja asenteita on kunnioitettava. Siksi heille on annettava oikeus ja mahdollisuus kieltäytyä uuteen teknologiaan perustuvista sähköisistä palveluista. Tulevaisuudessa sähköiset palvelut tuskin tulevat kattamaan koko väestöä, joten on luotava silta palvelujen ja niiden ulkopuolelle jäävien henkilöiden välille.

Yhtenä ratkaisuna tilanteeseen Lahtiranta esittää välittäjien käyttöä. Välittäjä on asiakkaan osoittama henkilö, joka niputtaa yhteen tarvitut sähköiset palvelut ja käyttää niitä asiakkaan lähtökohdista. Merkittävä ongelma on tällä hetkellä lainsäädäntö, joka suojelee yksilöä mutta estää pitkälti välittäjänä toimimisen erityisesti terveydenhuollossa.

- Tärkeintä on, että kansalainen saa oman elämäntilanteensa mukaan apua arkeen. Välittäjän on toimittava kansalaisen puolella, ei palvelujen tarjoajan, riippumatta siitä mitkä ovat kansalaisen arvot, asenteet ja valmiudet sähköisten terveys- ja hyvinvointipalvelujen käyttöön.

Valmiuksien puute mielletään usein ikääntyneiden ja teknologiaan vihkiytymättömien henkilöiden ongelmaksi. Janne Lahtiranta on tutkimuksensa myötä tunnistanut myös muita kohderyhmiä, joita voidaan pitää ”digitaalisina orpoina”.

- Ikääntyneiden rinnalle saattavat tulevaisuudessa nousta kansalaiset, jotka yksinkertaisesti kieltäytyvät käyttämästä sähköisiä palveluja. Lisäksi tänä päivänä työelämässä tietoteknisen osaamisen eturintamassa olevat eivät eläkkeelle siirtyessään aina päivitä osaamistaan yhtä aktiivisesti. Ikähaitarin loppupäässä teknologian käyttö vähenee luonnostaan. Välittäjien tehtävänä voi olla myös tukea tietoteknisten taitojen ylläpitoa sekä kehittää kansalaisen terveyslukutaitoa, jota vaaditaan yhä enemmän sähköisessä muodossa olevan terveystiedon lisääntyessä.

Ymmärtämisen teknologioista apua välittäjälle

Turun yliopistossa ja Turku Science Park Oy:ssä Lahtiranta on osallistunut useisiin alan hankkeisiin. Poiketen yleisestä tiedonlouhinnasta, Tekesin rahoittamassa Louhi-hankkeessa, joka päättyi 2008, tarkasteltiin vapaamuotoisia hoitokertomustekstejä. Tiedon louhinta ja tarkastelu rakenteisen tiedon ulkopuolella auttoi ymmärtämään paremmin hoidon taustoja. Se avasi niitä syitä ja usein inhimillisiä tekijöitä, joiden takia toiset, saman diagnoosin saaneet henkilöt, tarvitsevat erilaista hoitoa kuin toiset. Samalla kyettiin tunnistamaan hoidon resursoinnin ongelmakohtia.

Louhi-hankkeen päätyttyä käynnistyi palkitun turkulaisen IKITIK-konsortion toiminta. IKITIK yhdisti alueen korkeakoulut ja alan yritykset tähdäten aiempaa parempaan terveydenhuoltoon auttamalla esimerkiksi nopeamman tilannekuvan muodostamisessa akuutissa hoitotilanteessa.

- Kun välittäjän tehtävänä on toimia toimialan ammattikielen ja toimintatapojen tulkkina kansalaiselle, hänen työtään voidaan helpottaa erilaisilla ymmärtämisen teknologioilla, joita IKITIK-konsortio kehittää. Tämä on totta erityisesti nyt, kun rajat ylittävä terveydenhuolto alkaa saada jalansijaa. Toivottavasti vuoteen 2013 päättyneen Osaamiskeskusohjelman aikana hyvään vauhtiin päässyt työ turkulaisen terveys- ja hyvinvointiteknologian eteen voisi jatkua myös tulevaisuudessa, niukoiksi käyneistä resursseista huolimatta, Lahtiranta toivoo.

Tutkimusta ja tekemistä

Janne Lahtiranta on syntynyt Noormarkussa, mistä hän jo pienenä muutti Poriin. Ylioppilaaksi hän kirjoitti Kuninkaanhaan lukiosta, joka lakkautettiin 2009. Turun yliopiston matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa hän aloitti tietotekniikan opinnot vuonna 1996.

- Kuten jo tuolloin oli tapana, siirryin työelämään parin vuoden opiskelun jälkeen. Satunnaisten mikrotukikeikkojen ja pienten konsulttiyritysten jälkeen siirryin Wallaciin, joka oli ensimmäinen varsinainen työpaikkani toimialalla. Toimin yrityksessä vajaat kaksi vuotta tietojärjestelmäsuunnittelijana, kunnes lähdin opiskelukaverini kanssa perustettuun yritykseen. Tätä kesti aikansa ja sitten siirryin yliopistolle.

Vuonna 2005 Janne siirtyi Turku Science Park Oy:öön osa-aikaiseksi terveys- ja hyvinvointiteknologian toimialapäälliköksi ja tänä keväänä takaisin yliopiston puolelle.

- Olen ollut vasta vuoden alusta täysipäiväinen työntekijä yliopistolla. Olen aina pitänyt tärkeänä, että tuntuma siihen alaan mitä tutkii pitää säilyttää. Minun osaltani se toimi parhaiten siten, että puolet viikosta oli tutkimusta ja toinen puoli tekemistä. Jollakin toisella mallilla väitöskirja olisi valmistunut varmasti nopeammin mutta relevanssi olisi ollut toista luokkaa.

Nuoruuden intohimo liikunta on Jannelle edelleen tärkeä harrastus. Aktiivinen kuntoilu vie ison osan vapaa-ajasta.

- Jotenkin tässä on sellainen olo, että pitää tehdä sitä mistä saarnaa. Lapset kyllä pitävät huolen, että isä herää ajoissa kuntosalille vähintään joka toinen päivä.

 Janne Lahtiranta

  • Syntynyt Noormarkussa vuonna 1974
  • Ylioppilas Kuninkaanhaan lukiosta, Porista, vuonna 1993
  • FM 2003, FT 2014, Turun yliopisto
  • Wallacilla tietojärjestelmäsuunnittelijana 1999–2000
  • Osakkaana ja teknologiajohtajana Nowire Oy:ssä 2000–2004
  • Turun yliopistossa jatko-opiskelijana sekä mm. assistenttina ja tohtorikoulutettavana 2003–2014
  • Turku Science Park Oy:ssä mm. tutkimus- ja kehityspäällikkönä sekä toimialapäällikkönä 2005–2013.
  • Toimii tällä hetkellä tutkijatohtorina Turun yliopistossa
  • Asuu Liedossa, perheeseen kuuluu vaimo ja kaksi pientä lasta