15.6. 2015 Kuukauden kasvo

Syöpätutkija odottaa lääkekehityskeskusta

Turun yliopiston Biotekniikan keskuksen tutkimusjohtaja Jukka Westermarck puhuu valtakunnallisen lääkekehityskeskuksen perustamisen puolesta, koska on turhautunut siihen, että Suomessa tutkimustuloksia hyödynnetään vain harvoin lääkkeiksi asti. Hankkeen poliitikoilta saamasta myönteisestä huomiosta hän on erittäin iloinen.

Jukka Westermarck on tutkimusryhmänsä kanssa työskennellyt syöpäsolujen signalointimekanismin parissa vuodesta 2002 lähtien. Varsinainen läpimurto tuli vuonna 2007, kun he raportoivat uuden mekanismin, joka osallistuu normaalien solujen kehittymiseen syöpäsoluiksi. Viimeiset viisi vuotta turhautuminen on kuitenkin vallannut mielialaa, koska löydöstä ei ole voitu viedä seuraavalle tasolle.

– Siitä on julkaistu jo yli 120 artikkelia, joten on riittävän selvää, että se olisi riittävän tärkeä jatkokehitykseen. Olemme yrittäneet olla etunenässä, mutta lääkekehityksessä eteenpäin ei ole päästy. Viisi vuotta on lyöty päätä seinään, vaikka olemme yrittäneet kaikkia Suomessa mahdollisia toimintatapoja, Westermarck sanoo.

Aivan viime viikkoina uusia mahdollisuuksia lääkekehitykseen on auennut, mutta Suomen kannalta on huonoa, että jatkokehitys siirtyisi täältä pois, joten mahdolliset Suomeen päätyvät tulot keksinnöstä vähenevät oleellisesti.

Lääkekehityskeskus kehittämään lääkeaihioita

Tämä on epäkohta, joka Westermarckin mielestä paranisi kansallisella lääkekehityskeskuksella. Se voisi jatkaa tutkimusta valmiiksi lääkeaihioksi, jonka kaupallistaminen lääketehtaille olisi huomattavasti todennäköisempää kuin perustutkimuksen. Lääkeyhtiöt eivät halua ottaa liikaa riskiä, vaan vaativat yleensä aina valmiin molekyylin.

– Lääkekehityskeskuksesta voisi kehittyä erikoisyksikkö, joka palvelisi Suomen kaikkia yliopistoja. Se olisi perusteltua perustaa Turkuun, koska täällä on sille kaikki edellytykset valmiina toimia. Ehdottamani malli on toiminut juuri näin useassa kilpailijamaassa, esimerkiksi Ruotsissa ja Belgiassa, Westermarck sanoo.

Hän ei kuitenkaan ole edistämässä vain omaa asiaansa, eikä kaipaa henkilökohtaisesti itselleen mitään, vaan on aidosti huolissaan tieteellisen tutkimuksen toimintaedellytyksistä Suomessa. Suomen tieteen taso on Suomen Akatemian tekemissä vertailuissa jäänyt jälkeen muiden länsimaiden tasosta. Voi jopa sanoa, että Suomi on kehitysmaa tiede- ja innovaatiopolitiikassa, vaikka poliitikkojen juhlapuheista voisi päätellä aivan muuta. Se on johtanut siihen, että Suomesta lähtee jatkuvasti varttuneita tutkijoita ulkomaille, ja moni jää sinne pysyvästi.

Innovaatiopolitiikka ei toimi

– On ollut hienoa, että lääkekehityskeskus sai järjestämässämme paneelissa poliitikoilta myönteisiä arvioita, mutta kaiken tieteellisen tutkimuksen edistyminen näyttää juuri kerrotun hallitusohjelman valossa kehnolta. Olen hyvin pettynyt linjaukseen, että tutkimuksesta vähennetään rahaa, vaikka tilanne on jo nyt todella huono. Innovaatiopolitiikka on saanut kovan kolauksen ja uskon että tutkijoiden siirtyminen ulkomaille nopealla tahdilla jatkuu. Säännöllisesti kuulen ulkomaille lähteneistä ryhmänjohtajista, sillä parempien olosuhteiden tarjonnasta ei ole pulaa, Westermarck sanoo.

Hän myöntää, että tutkijoilla usein on myös liian suuria luuloja omien tutkimustulostensa hyödyntämisessä, mutta näkee, että kansallinen evaluointiyksikkö olisi hyödyllinen myös tässä suhteessa.

– Sieltä voisi saada asiantuntevan arvion myös siinä tapauksessa, jos todetaan, ettei tutkimustuloksella ole markkinoita, eikä sitä kannata jatkaa.  Olisin todella iloinen, jos tällainen tieto olisi saatavissa. Lisäksi kansallista yksikköä puoltaa sekin, että kaikki salassapitoasiat ja vastaavat ovat jo valmiiksi sovittuja. Sinne olisi matala kynnys antaa tutkimuksensa arvioitavaksi. Hyötynäkökohtia on monia, Westermarck linjaa.

Kilpailijamaidemme hyvin toimivat lääkekehityskeskukset ovat osoituksena siitä, että toiminta on kannattavaa. Näin saadut tulokset voidaan hyödyntää lääkevalmistajien edellyttämään vaiheeseen ja tutkimusryhmät voivat keskittyä korkeatasoiseen perustutkimukseen. Silloin resurssit eivät mene hukkaan.

Tieteen taso laskussa Suomessa

Jukka Westermarck on aivan varma, että lähtisi itsekin pysyvästi ulkomaille tutkijaksi, jos ei olisi perheellinen.

– En jäisi tänne kärvistelemään. Suomen innovaatiopolitiikassa on paljon pielessä. Sen seurauksena taso on viime vuosina laskenut koko ajan eikä voida enää puhua laajalti huipputieteestä. Mielestäni kysymys on hallituksen arvovalinnasta, hän sanoo.

– Teen kuitenkin työtä, jota nimenomaan haluan tehdä, ja menen joka aamu mielelläni töihin. Tutkimusryhmän edistymisestä saa paljon intoa. On erittäin hienoa nähdä nuorten tutkijoiden kehittyvän väitöskirjatyön aikana ja ryhtyvän haastamaan omia ajatuksiani. Se on erittäin palkitsevaa. Ryhmässäni on aina ollut myös paljon ulkomaalaisia, tälläkin hetkellä noin puolet, ja kansallisuuksia on seitsemän, Jukka Westermarck sanoo.

Väitöksensä jälkeen Westermarck oli pari vuotta Saksassa ja myöhemmin kolme vuotta Tampereella. Äskettäin hän vietti perheineen sapaattivapaalla Bostonissa viisi kuukautta. Yhdessä on kuitenkin päätetty, että pysyvä koti on Turussa.

– Se on meidän kaikkien toive. Viihdymme täällä ja Turun saaristossa. Meillä on kesämökki saaressa lähellä Houtskaria ja vietämme paljon aikaa siellä ja veneilemme. Olen jopa luopunut rakkaasta perhokalastusharrastuksestani, koska se ei sovi yhteen mökkeilyn ja veneilyn kanssa.  Käyn kuitenkin ainakin kerran vuodessa uittamassa siimaani, Westermarck sanoo hymyillen.

Toinen rakas harrastus on tennis, jolle löytyy aikaa ainakin pari kertaa viikossa. Tällä hetkellä leikattu nilkka jarruttaa pelikentille menoa, mutta parempaan suuntaan siinäkin ollaan menossa. Professori nauttii myös lukemisesta, ja jalkaleikkauksesta toipuessaan hän on ahminut jo viisi kirjaa. Joukossa on sekä Kari Hotakaista, Khalid Hosseinia että dekkareita.

Teksti ja kuvat: Anne Kortela

Jukka Westermarck

s. 1969, Lehtimäki, Etelä-Pohjanmaa, koulut käyty Espoossa

  • Tutkimusjohtaja, Turun yliopiston Biotekniikan keskus
  • Osa-aikainen syöpäbiologian professori, Patologia, Turun yliopisto
  • Suomen syöpäinstituutin tutkijaprofessori
  • 2007 tutkimusryhmän läpimurto tutkimuksessa 

Koulutus:

1996 Turun yliopisto, Lääketieteen lisensiaatti
1998 Turun yliopisto, Lääketieteen tohtori

Työura:

1999–2001, EMBL, Saksa, post doc tutkija
2006–2009, Tampereen yliopisto, ryhmänjohtaja
2001- Biotekniikan keskus, Turku, ryhmänjohtaja

Vapaa-aika:

  • Asuu Turussa
  • Perhe: vaimo ja kaksi lasta (10 ja 7 v.)
  • Harrastukset: mökkeily ja moottoriveneily perheen kanssa, tennis, lukeminen, kalastus