4.4. 2016 Blogi

Kahvia ja oranssia teippiä

”Marraskuun lopun hämärissä nyhdin ulko-oven suusta irti vettynyttä lippusiimaa. SparkUp oli avattu virallisesti edellisenä iltana ja nyt se veti voipuneena henkeä.”

Aloitin Turku Science Parkissa viime syyskuussa. Olin pyörällä päästäni. Seisoin huomioliivissä ja keltaisessa työmaakypärässä keskellä kirjavaa mosaiikkilattiaa. Vieraita ihmisiä kulki ohitse, huonekalujen paikalla oli työkaluja, lattialla kulki ruskeasta pahvista tehtyjä polkuja ja jossain tietoisuuden laitamilla väiteltiin siitä, pitäisikö neuvotteluhuoneissa sittenkin olla valokatkaisijat ja että kyllä SparkUpilla pistorasioita riittää. Ne nyt vaan oli sattumalta asemoitu katonrajaan.

Cliolla Ikeaan

Tuosta hetkestä on useamman ihmiselämän verran aikaa. SparkUp oli tuolloin juuri valmistumassa. Mietittiin kalusteita, suunniteltiin avajaisia ja käytiin kerta toisensa perään Ikeassa. Joka kerta pieni Clio oli lastattu ääriään myöten täyteen ja silti aina jotain jäi ostamatta. Kakkoskerroksessa makasivat kokoamattomat kalusteet, videoseinän asennusta odoteltiin ja käytiin taas Ikeassa. Uusia ihmisiä tuli vastaan jatkuvasti. Monille esittelin itseni epäilemättä useita kertoja.

Lokakuun lopussa olin jo oppinut reitin DataCityltä SparkUpiin. Se kulki parkkihallin läpi ja Laamon työmaatoimiston ohi. Työmaatoimistolta sai tarvittaessa kypärän, liivin, niittipyssyn, oranssia teippiä ja pari vitsiä.

Nettipäivityksiä ja avajaiskuoharia

Keitin kymmeniä pannullisia kahvia ja opin valtavasti, suurimmaksi osaksi tekemällä ensin pieleen. SparkUpin nettisivujen päivitys lankesi minulle. Välillä sinne kirjatut tapahtumat eivät menneet minnekään, välillä huomautettiin, että voisinko olla laittamatta niitä enää Turun kaupungin etusivulle. (Se virhe teki kyllä mieli tehdä uudelleen.)

Vähitellen työkalut ja Ikean litteät laatikot muuttuivat huonekaluiksi ja ensimmäiset startupit muuttivat uusiin toimistoihinsa. Tuli uusia kasvoja, uusia nimiä ja uutta vipinää. BusinessUp alkoi pyöriä iltaisin. Avajaiskuohuviinit tilattiin ja kannettiin kylmään. Ensinäkemältä räikeältä tuntunut oranssi keittiö oli muuttunut varsin kotoisaksi ja lämpimäksi, kun siellä pyöri ihmisiä kahvikupit kädessä.

Jatkuvaa liikettä

Marraskuun lopun hämärissä nyhdin ulko-oven suusta irti vettynyttä lippusiimaa. SparkUp oli avattu virallisesti edellisenä iltana ja nyt se veti voipuneena henkeä. Uusi päivä valkeni sateisena ja hämäränä, mutta SparkUp sytytti jälleen värikkäät kattovalonsa valmiina ottamaan avosylin vastaan kaikki innokkaat, epävarmat, valmiit ja vähemmän valmiit yritykset ja ideat.   

SparkUpin sylistä tiloja löytyy kaikenlaisiin tapahtumiin, suuriin juhlallisuuksiin ja kahdenkeskisiin jutteluihin, seminaareihin ja bileisiin. Olen saanut olla pitämässä sitä kädestä, kun se muotoutui nykyisenkaltaiseksi, jatkuvassa liikkeessä olevaksi yhteisöksi. Ihmisiä, ajatuksia ja yrityksiä tulee ja lähtee, mutta niiden keskellä SparkUp pysyy. Maaliskuun lopussa oma osuuteni päättyy tältä erää ja siirryn muualle. SparkUpia en kuitenkaan aio lopullisesti jättää taakseni.

Sillä tyttö voi aina lähteä SparkUpista, mutta SparkUp ei koskaan lähde tytöstä.

Lotta-Liisa Joelsson
Kirjoittaja on Start Nordic –hankkeensa päättymisestä huolimatta sydämeltään ikuinen SparkUp-tyttö.