29.9. 2016 Kuukauden kasvo

Diagnostiikkayritysten alihankkija

Leena Kokko tuntee biotekniikan ja kasvattaa johtamansa Kaivogen Oy:n liikevaihtoa viennillä. Vapaa-aikanaan hän harrastaa mm. laitesukellusta.

Leena Kokko tiesi jo ennen lukiota haluavansa tutkijaksi ja oli onnellinen päästyään Turun yliopistoon opiskelemaan biotekniikkaa, kuten oli toivonut. Hän jatkoi biotekniikan laitoksella tutkijana ja teki väitöskirjansa nanopartikkelien käytöstä energianluovuttajana, mikä on yksinkertainen tapa tehdä seulontamäärityksiä lääketieteelle. Se ennakoi hänen tulevaa työuraansa, koska vielä samana vuonna hänestä tuli uuden yrityksen, Kaivogen Oy:n toimitusjohtaja.

– Se kävi äkkiä. Eteen tuli tilaisuus ostaa Innotrack Diagnostics Oy:n proteiinipintaisten mikrotiitterilevyjen tuotantotoiminta, koska he päättivät yritysoston yhteydessä lopettaa tuotteen valmistuksen ulkopuolisille. Heillä oli hyvä asiakaskanta valmiina, ja nämä diagnostiikkayritykset halusivat jatkaa ostamista, joten aikaa ei ollut hukattavaksi, Kokko kertoo.

Hän perusti yrityksen yhdessä Veikko Wahlroosin ja Katja Laurikaisen kanssa, jotka olivat olleet hänen tutkimuskumppaneitaan biotekniikan laitoksella. Tuotanto piti saada pystyyn kolmessa kuukaudessa, ja siinä onnistuttiin. 

– Aivan alussa uusissa tiloissa Electrocityssä sattui massiivinen vesivahinko. Lattiat jouduttiin kaivamaan auki puhdasvesilaitteen vuodettua ja muitakin vaikeita hetkiä on ollut, mutta hullulla huumorilla on selvitty. Meillä on erinomaisen mukava työilmapiiri ja usein nauramme vedet silmissä.

Kasvua johtajaksi

Uusi yritys sai heti alussa pääomistajakseen yksityisen sijoittajan, joka sijoitti yritykseen tarvittavan alkupääoman, ja joka edelleen omistaa yrityksestä 40 prosenttia. Loput 60 prosenttia on jaettu kolmen perustajan ja muutaman muun osakkaan kesken. 

Alussa kolmikko teki kaiken mahdollisen itse: tuotannon, dokumentoinnin ja kaiken organisoinnin. Kasvu alkoi kuitenkin nopeasti, ja työtehtäviä jaettiin. Nykyisin Veikko Wahlroos keskittyy markkinointiin, Katja Laurikainen tuotantoon. Yrityksessä on henkilökuntaa jo yli 20.

– Olihan se aika outoa, kun en itse ole koskaan ollut työhaastattelussa ja piti alkaa haastatella työnhakijoita. Kyselin toisilta, mitä haastatteluissa pitäisi kysyä, Leena Kokko muistelee.

Johtamiseen hän on hakenut koulutusta käytännön työn tueksi. Omaksi yllätyksekseen hän kuitenkin löysi itsestään johtajan ominaisuuksia.

– Minuun vetosi aina tutkijan työssä ongelmanratkaisun logiikka. Oli niin hienoa, kun pilkkoi ongelman pieniin osiin ja alkoi ratkaista sitä. Nyt olen tajunnut, ettei asian tarvitse olla soluissa, vaan voin yhtä hyvin ratkaista vaikka verohallinnon koukkua. Johtaminen on mielenkiintoista pienessä yrityksessä, jossa voi osallistua vähän kaikkeen, Leena Kokko kertoo.

Muutto edessä

Kaivogenissa on parhaillaan jännät paikat, sillä Electrocityn tiloista on tarkoitus muuttaa isompiin tiloihin, mutta sellaisia ei vielä ole tiedossa.

– Haluaisimme pysyä jossain lähellä, koska teemme tiivistä yhteistyötä biotekniikan laitoksen ja monien yritysten kanssa täällä Kupittaalla. Tilojen pitäisi olla tuotantoon sopivat eli esimerkiksi ilmanvaihdolle on tiukemmat vaatimukset kuin toimistotiloissa. Tarvitsemme myös yksittäisiä tiloja ja meillä on isoja koneita. Lisäksi tavaroiden kuljettamisen pitäisi onnistua, sillä meiltä lähtee tavaraa kuljetuslavoilla. Toivottavasti joku, joka tietää sellaisista tiloista lukee tämän, Leena Kokko sanoo.

Nopeaa kasvua

Kaivogenin liikevaihto on kasvanut aloitusvuoden puolesta miljoonasta lähes kolmeen miljoonaan. Tuotteista yli 90 prosenttia menee vientiin; EU-maihin, Pohjoismaihin ja Yhdysvaltoihin. Pari omaa patenttiakin on jo työn alla.

Asiakkaat ovat pääasiassa diagnostiikkayrityksiä, joille kustomoidaan alihankintana komponentteja nopeisiin, luotettaviin ja helppokäyttöisiin laboratoriotesteihin. Asiakkaita on löytynyt parhaiten partneritapahtumista, joihin annetaan etukäteen profiilit, kuten Turku Science Parkin tukema Bio-Europe Spring, joka on vuosittain järjestettävä pieni tapahtuma.

Äskettäin Kaivogen sai Intiaan kolmevuotisen yhteistyösopimuksen, joka Leena Kokon mukaan avaa tiettyjä ovia. Kolmen vuoden kuluttua myös yrityksen oman tuotteen pitäisi olla valmiina markkinoille, partnereitakin on jo saatu.

– Olemme kehittäneet helppoja ja luotettavia testejä kehitysmaille. Niitä voi tehdä pienellä laitteella, jota voi kuljettaa vaikka ambulanssissa ja käyttää ilman sähköä. Intialaisen partnerin kanssa on jo kehitetty prototyyppi.

Hauskaa töissä

Leena Kokko viihtyy niin hyvin työpaikallaan, ettei aina edes muista tekevänsä työtä. Viisi vuotta sitten työpäivät alkoivat lyhentyä normaalimittaan, kun perheeseen syntyi lapsi. Nykyisin hänellä onkin ”kotiperhe” ja ”työperhe”.

Illat ja viikonloput täyttyvät perheen yhteisistä harrastuksista ja puuhailusta omakotitalossa Paimiossa.

– Löysimme sieltä haluamamme talon, ja kun kriteerinä oli korkeintaan puolen tunnin matka töihin, muutimme sinne.  Olemme viihtyneet hyvin 1985 rakennetussa talossa, jossa on aina pientä remppaa, ja puutarhaa on laitettu. Käymme myös urheilemassa ja pyöräilemässä. Poika oppi juuri ajamaan ilman apupyöriä, Leena Kokko kertoo.

Veden alla

Erityisen rakas harrastus on laitesukellus, jossa saattoi vierähtää kaikki kesäviikonloput ja kokonainen viikkokin ennen lapsen syntymää.

– Aiemmin sukelsimme kesäisin usein turkulaisen Nautic Clubin järjestämillä retkillä. Nyt toive olisi ehtiä taas jatkamaan harrastusta. Saaristomerellä on hienoa päästä tutkimaan hylkyjä, joista vanhimmat ovat 1500-luvulta. Suosittelen kaikkia kokeilemaan sukeltamista. Se on aivan turvallista, kun on luotettava pari ja nykyisin on tietokoneet käytössä, joten turvallisen sukellusajan seuranta on helpompaa kuin ennen. Mieheni sukeltaa myös luolissa, mutta itse menen vain alas noin 30–35 metriin asti ja nousen ylös.

Sukeltaminen on kuin meditointia, koska veden alla on hiljaista ja kuuluu vain hengityksen suhina. Vedet ovat Suomessa tummia.

– Lappajärvi, jota kutsutaan Pohjanmaan helmeksi, oli täydellinen yllätys. Vesi oli aivan sysimustaa, eikä mitään olisi nähnyt ilman lamppua. Hienoja hylkyjä ovat esimerkiksi Fortuna, joka on kyljellään Kihdin selällä, ja siinä on komentosiltakin jäljellä, sekä Park Victory Utön edustalla. Etelän lomilla on nähty värikkäitä koralleja ja kerran delfiinikin.

Kotona Leena Kokko lukee kirjoja aina kun ehtii. Niitä on aina monta yhtaikaa menossa. Hänelle kelpaavat yhtä hyvin dekkarit, hömppä, scifi kuin maailman ymmärtämistä pohdiskelevat opuksetkin.

Teksti ja kuvat:  Anne Kortela

Leena Kokko

s. 1977 Porissa, asuu Paimiossa
Toimitusjohtaja, osakas, Kaivogen Oy 2007-

Koulutus:
2002 FM, Biotekniikka. Turun yliopisto
2007 FT, Biotekniikka, Turun yliopisto

Työura:
1999–2007 tutkimusavustaja, tutkija Turun yliopisto biotekniikan laitos
2007- Kaivogen Oy, toimitusjohtaja

Perhe:
Aviomies ja 5-vuotias poika

Harrastukset:
Laitesukellus, kiipeily, pyöräily, lukeminen