Lastenlapset ja borreliabakteerit Matti Viljasen eläkepäivien ilona [12.2.2010]

Mapit kituvat sisuskalut poistettuina Turun yliopiston bakteeriopin professorin Matti Viljasen työhuoneen puolityhjissä kirjahyllyissä. Isäntä pakkailee, tyhjentää huonettaan seuraajansa varten. Pöydällä ja lattialla on paperipinoja, kasseja ja laatikoita.

Ehkä Viljasen on jo aikakin lähteä. Puhe karkailee lastenlapsiin ja Siikaisten kotitilalla odottaviin metsätöihin. Hän maistelee huvittuneena ajatusta siitä, että voi jatkossa lähteä kuntoilemaan ihan tuosta noin vaan keskellä päivää kuin vapaa mies.

Viljanen aikoo kuitenkin jatkaa punkkien levittämän Lymen borrelioosin tutkimista lääketieteen tohtori Jukka Hytösen johtamassa tutkimusryhmässä. Hän on ollut ammatillisessa mielessä borreliabakteerin kanssa naimisissa jo kohta 20 vuotta, eikä hän osaa päästää tästä spiraalinmuotoisesta, 20 mikrometriä pitkästä bakteerista irti eläkkeelläkään.

Hän odottaa innolla, että nyt yliopistoviran tuomien velvollisuuksien jäätyä taakse hänelle ja borreliabakteerille jää enemmän kahdenkeskistä laatuaikaa.

‒ Monet tutkijat ovat tehneet eläkkeellä itselleen uuden uran, kun heille on jäänyt enemmän aikaa tutkimukselle. Yliopistojen kannattaisi ehdottomasti pitää eläkkeelle siirtyvien tutkijoiden tietoliikenneyhteydet auki. Suomessa pitäisi myös tehdä eläköityneiden tutkijoiden strategia, sillä vapaalle siirtyvät suuret ikäluokat ovat merkittävä tutkimuksen voimavara, Viljanen patistaa.

Hullut vuodet
kova koettelemus

Vuosina 2004‒2009 Turun yliopiston vararehtorina toiminut Viljanen myöntää, että hallintohommia hän ei jää kaipaamaan. Hänen vararehtorikautensa osui ajanjaksolle, jota kutsutaan yliopistolla hulluiksi vuosiksi.

Valtiovalta runttasi väkisin läpi pitkän jonon uudistuksia, kuten opiskelun periodimallin, laatujärjestelmän, uuden palkkausjärjestelmän UPJ:n, kokonaiskustannusmallin ja tietenkin uuden yliopistolain. Tämän lisäksi töitä teetti Turun yliopiston ja Turun kauppakorkeakoulun yhdistymisen valmistelu sekä yliopiston strategian osittainen uudelleenlaadinta.

Viljanen ihmettelee edelleen, miksi opetus- ja tutkimushenkilöstön työrauha piti rikkoa vuosikausiksi viemällä kaikki uudistukset läpi samanaikaisesti. Hänen mielestään maltillisempi aikataulu olisi ollut paikallaan niin uuden yliopistolain kuin muidenkin uudistusten kohdalla.

‒ Kun näin ensimmäiset versiot uudesta yliopistolaista, niin pelästyin. Lakiteksti oli huolimatonta ja keskeneräistä. Laki on siitä kyllä parantunut, mutta hirveä kiire sen kanssa tuli. Sitä joudutaan varmasti paikkailemaan jälkikäteen, Viljanen ennustaa.

Kaikesta huolimatta Viljanen ilmoittaa olevansa uuden lain kannattaja. Hän muistuttaa rehtorien neuvoston saaneen juuri sitä, mitä se halusi: lisää autonomiaa.

‒ Nyt yliopistoilla on osakeyhtiöiden tapaan aito hallitus, jonka tehtävä on ajaa yliopiston parasta. Vanhakantaisissa hallituksissa yliopiston etu tuppasi välillä unohtumaan, kun ryhmittymät ajoivat omia etujaan. Toki opiskelijat, keskiryhmät ja opiskelijat ovat edustettuina uusissakin hallituksissa, mutta nyt hallituksien ulkopuoliset jäsenet mahdollistavat päätöksenteon nostamisen keskinäisten ristiriitojen yläpuolelle.

‒ Toinen iso muutos on aitoon rahatalouteen siirtyminen. Nyt yliopistolla on omat rahat pankissa. Toki raha tulee edelleenkin pääosin valtiolta, mutta silti se on omaa rahaa, josta yliopisto on itse vastuussa ja joka voi holtittoman käytön vuoksi loppua. Taloushallinto on jatkossa yliopiston yksiköissä läsnä paljon nykyistä enemmän, mutta pitäisin sitä positiivisena asiana. Vanhassa järjestelmässä usein vasta jälkijättöisesti tajuttiin, että nyt on jossain palanut järkyttävän paljon rahaa, Viljanen muistelee.

Neljä merkittävää
tutkimuslöytöä

Professori Matti Viljanen on lähes neljäkymmenvuotisella tutkijan urallaan ollut mukana tekemässä neljää tutkimuslöydöstä, jotka ovat hänen omasta mielestään olleet muita merkittävämpiä. Ne tulevat tässä Viljasen omin sanoin:

1. Löysimme 1980-luvulla yhdessä kliinisten tutkijoiden kanssa epätyypillisen hinkuyskän. Totesimme hinkuyskää esiintyvän lieväoireisena ja myös koululaisilla ja aikuisilla, eikä pelkästään lapsilla kuten siihen asti oli ajateltu. Löytömme kohtasi maailmalla vastustusta, niin kuin täällä susirajan takana tehdyt löydöt yleensä kohtaavat, kunnes amerikkalaiset tutkijat vuosia myöhemmin havaitsivat saman asian. Havaintomme oli yksi niistä tekijöistä, joiden perusteella myös koululaiset alettiin rokottaa hinkuyskää vastaan.

2. Havaitsimme videomikroskoopin avulla, miten ihmiskehoa puolustava valkosolu kykenee syömään omaa halkaisijaansa pidemmän borreliabakteerin. Se käyttää putkifagosytoosiksi nimittämäämme menetelmää, jossa valkosolu rakentaa bakteerin ympärille putkimaisen ulokkeen, jonka avulla se imaisee bakteerin sisäänsä.

3. Normaalisti valkosolun pintarakenteet aktivoituvat sen kohdatessa bakteerin. Me havaitsimme, että valkosolun kohdatessa borreliabakteerin eräät solun puolustustehtävän kannalta tärkeät pintarakenteet eivät aktivoidu. Borreliabakteeri osaa siis hämätä valkosolua, mikä mahdollistaa sen, että se pääsee immuunipuolustuksen ohi.

4. Borreliabakteerit aiheuttavat hiirelle elinikäisen infektion ja samanlaisia niveloireita kuin ihmisellekin. Jos hiirelle annetaan antibiootteja, niin borreliabakteereita ei voida viljelytekniikalla niistä enää löytää. Me huomasimme, että itse asiassa bakteerit vain piiloutuvat antibiooteilta jonnekin, koska jos hiiren immuunipuolustusta antibioottikuurin jälkeen heikennetään, niin bakteerit ilmaantuvat takaisin. Tämä löydös osui borrelioositutkimuksen kiistanalaisimmalle alueelle eli kysymykseen borrelioosipotilaiden jälkioireista. Erityisesti Amerikassa vallitsevan näkemyksen mukaan osa potilaista oireilee, koska tauti on käynnistänyt heissä reuman kaltaisen prosessin, joka jatkuu, vaikka bakteeri olisi tuhottu. Toisten mielestä oireet johtuvat potilaan elimistössä piileskelevistä bakteereista. Omat tuloksemme tukevat tätä käsitystä.

Professori Matti K. Viljasen pitkää akateemista uraa juhlistetaan tieteellisessä symposiumissa Mikron auditoriossa perjantaina 12. helmikuuta klo 13‒17. Viljasen emeritusluento kuullaan puolestaan 25. maaliskuuta.